Nera nauttii elämästään Ällin kanssa ja haistelee kesän tuoksuja.

Neralla on nyt ollut juoksu pari viikkoa. Naapurin pojat käyvät kuulemma kuumina, mutta Nera ei ole ollut moksiskaan - leikkisi niiden kanssa kuten ennenkin. Nyt se alkaa vähän kiinnostua pojista - taitavat tärppipäivät olla käsillä.

Kävin uittamassa Ällin Tuusulanjoessa ja Nerakin uskaltautui kaikilla neljällä jalalla veteen, mutta ei sentään vatsa kastunut. Saas nähdä, oppiiko se tänä kesänä uimaan mökillä. Tarkoitus on siihen innostaa ja kyllä se tarkkana seuraa, kun Älli loikkaa hakemaan vesilelua.
Vapaana sitä voi edelleen huoletta pitää, kunhan ottaa sen luokse, jos tulee toisia koiria vastaan. Ohitukset sujuvat joskus erinomaisesti ja joskus vähän sinne päin, mutta namin kanssa on menty viiden metrin päästä toisen koirakon ohi Nera vapaana. Toisinaan se saa edelleen haukkumiskohtauksen, mutta nykyään harvemmin, kun ei ole tukkaa silmillä ja tulee itsevarmuutta lisää.

Luonteeltaan Nera on aika velmu, se tietää kyllä, miten saa omistajiensa huomion - hyppää syliin ja läiskii etutassuilla. Siinä on vähän vaikea olla huomioimatta, kun toinen on niiin hellyttävä ja söpö ja lutuinen. Metsässä se irtoaa välillä turhankin kanssa, tapanani ei ole lenkillä koiria huudella vaan ne seuraavat sinne minne menen. Nyt on täytynyt Neraa huhuilla, kun ei sitä voi hetkeksikään jättää silmistä juoksun aikana. Nera saattaa jäädä jotain hajua tutkimaan pitkään ja hartaasti. Kyllä se perästä tulisi, mutta ei auta sitä nyt hukata silmistään :-)

Agilitya olemme päässeet harjoittelemaan jo useamman kerran. Muut esteet menevät jo kohtuullisesti, mutta se sai ensimmäisellä kerralla keinukammon ja siitä nyt yritetään pikku hiljaa päästä eroon. (Että ottaa päähän, kun asia olisi ollut vältettävissä!) Nera ei yhtään hötkyile harjoituksissa vaan menee vähän laiskan letkeästi kaiken. Täysin eri tyylillä kuin Älli, joka on ihan täpinässä päästessään kentälle. Tosin Nera ei olekaan vielä ihan ymmärtänyt agilityn ideaa - siitä tulee varmasti huomattavasti nopeampi agikoira kuin Ällistä, joka pääsee alle aikarajan vain harvoin, kun keinu on mentävä hitaasti ja varovasti ja puomikin jolkotellaan sillai rauhalliseen tahtiin varmuuden vuoksi.