Nera nauttii kuistilla ja metsässä kevään tuoksuista ja lämmöstä...

Ennen turkin leikkausta

Nerasta on kasvanut oikein kaunis neiti. Se nauttii elämästään ja on jo tottunut uuteen turkkiinsa. Meni lähes viikko trimmauksen jälkeen että Nera poukkoili ympäriinsä ja istahteli kesken kaiken, ihan kuin pepussa olisi ollut jotain outoa. Nyt se on vihdoin asettunut.

Nyt on myös todettu, että Neralla on kohtuullisen voimakas metsästysvietti. Joku päivä sitten näin fasaanin juoksevan metsässä pitkin polkua. Nera ei sitä nähnyt, mutta löysi vähän ajan kuluttua hajun ja lähti jäljestämään. Jälki loppui hetkeksi ja Nera yritti puuhun kiivetä, kun ei tajunnut mihin se katosi. Jatkoi kuitenkin sinnikkäästi etsimistä ja löysi vähän matkan päästä jäljen uudestaan ja kas kummaa, kohta lennähti fasaani nenän edestä. Sen perässä Nera meni hetken, mutta palasi sitten takaisin.

Eilen lenkillä Nera näki jäniksen. Ja peräänhän se lähti. Älli katsoi vaan hämmästyneenä, että mitä tuo touhottaa (sitä eivät eläimet yhtään kiinnosta), mutta Neralla sen kuin vauhti kiihtyi ja se pinkoi oikein tosissaan vitonen lasissa menemään. Parin minuutin päästä (ja muutaman huhuilun jälkeen) palautui takaisin - pääsi jänis pakoon :-)
Nyt täytyy jatkossa ottaa tyttö hallintaan ennen kuin se lähtee pinkomaan. Tällä kertaa oltiin sellaisessa paikassa, ettei tietä ollut ihan lähellä, mutta jäniksiä menee meillä sen verran tiuhaan tahtiin myös teiden lähellä, että on oltava tarkkana.

Eilen aloitimme agilityharjoitukset. Nerasta tulee hyvä agikoira, se ei hötkyillyt eikä meuhkannut, mutta oli tosi reipas ja pisti menemään esteitä kun tajusi idean. Ainoastaan puomi tuotti hankaluuksia - Neraa kun sen verran jännitti, että se kulki takajalat niin harallaan, että ei millään pysynyt kapean puomin päällä. Onneksi kentällä oli myös vanha leveämpi puomi, jonka ylitys onnistui ilman ongelmia.

Kaikkinaiset tuoksut kiinnostavat edelleen Neraa. Se kulkee nenä maassa ja metsässä jää tuhistelemaan milloin mitäkin sammalmöykkyä. Kyllä Ällikin nenää käyttää, mutta Nera käyttää vielä enemmän. Keppejä se on oppinut kantamaan Älliltä, kannettavaksi kelpaavat niin ihan pienet risun palaset kuin parin metrin mittaiset oksat. Ällistä se eroaa siinä, että saattaa mennä pihalle yksin haistelemaan tai muuten vain oleilemaan kun ovi on auki (piha on aidattu). Tai sitten se istuu kuistilla ja katselee pihalle.
Kaiken kaikkiaan meidän tyttö vaikuttaa tasapainoiselta ja tyytyväiseltä. Ja me olemme edelleen hyvin onnellisia Nerasta.

Nyt olisi varmaan hyvä kiinnittää Neran huomio eläinten jäljistä ihmisjälkeen. Sulo-iskällä ei ole metsästysviettiä mielestäni juuri lainkaan, mutta uskon, että se johtuu suurimmaksi osaksi siitä, kun se on totutettu pienestä pitäen ihmisjälkeen.

Voisi olla hyvä, jos tekisitte sille vaikka pieniä makkarajälkiä aluksi. Sitäkin voisi kokeilla, että se etsii tuttua ihmistä metsästä, kun hän menee piiloon. Aluksi vain lyhyt matka ja vastatuuli koiraan päin, sitten kun koira saa hajun, koira päästetään menemään. Kun se löytää ihmisen, suuret kehut ja namipalkka. Tämä voisi auttaa. Tietenkin koiraa kannattaa kieltääkin, jos se lähtee jäniksen jälkiä ajamaan. :)