Pitkästä aikaa muutama kuva tänne blogiin.
Pepe on saanut hienon uima-altaan, ja siinä oli pojan kiva polskutella viime kesän helteillä.

Pepe tuli meille kolmeksi päiväksi hoitoon isäntäväkensä matkan ajaksi. Kaikki on mennyt tosi hyvin, onhan kotimme Pepelle jo ennestäänkin tuttu paikka. Pojat suhtautuvat toisiinsa hyvin, mitään yhteenottoja ei ole ollut. Pepe ymmärtää tilanteensa, eikä kyseenalaista mitenkään Sulon pomo-asemaa. Välillä juostaan ympyrää peräkanaa, välillä makaillaan nurmikolla kieli roikkuen, sillä onhan nyt kuuma päivä.

Pepe suhtautuu myös pieneen Noel-poikaan erinomaisesti. Välillä lipaisee kielellä pojan poskea ohikulkiessaan.

Kuvat ja tekstit: Maire Kokkonen

 

Käytettiin poikia lähirannassa uimassa, ja sekös oli hauskaa.

 

Tiistai-aamuna läksin Pepen kanssa metsään ja tein sille kaksi jälkeä. Laitoin jäljen alkuun ja välille sinne tänne pieniä makupaloja (jauhelihanökkösiä) ja loppuun vielä muutaman extrapalkan. Pepe ajoi jäljet tosi tarkasti. Välillä, jos se vähän hairahtui jäljeltä, annoin sen rauhassa etsiä ja taas se löysi oikealle jäljelle. Pidin jälkinarusta kiinni 3-5 metrin päästä aina tilanteesta riippuen. Pepe tekee nuoreksi koiraksi rauhallisesti töitä, eikä liikaa hötkyile.

Huomaan, että Pepe on tosi innostunut jälkityöskentelystä. Se on selvästi enemmän maavainuisempi koira kuin isänsä Sulo. Lenkilläkin se kulkee mielellään nenä maassa. Onhan Leena tehnytkin sen kanssa jälkeä jonkin verran, ja olisi hieno juttu, jos jäljestä tulisi Pepelle ja Leenalle mieluinen yhteinen harrastus.

Jäljen ajon jälkeen oli mukava pysähtyä toviksi lepäilemään,
sillä päivä oli helteinen.

Diego, Anna ja Jari kävivät Sulo-iskää ja perhettämme tapaamassa 19.7.09. Pojat leikkivät takapihalla sulassa sovussa, ja muutamia kuviakin räpsittiin.
Oli mukava taas todeta, miten kivaluonteinen ja hyväkäytöksinen poika Diegosta on kasvanut.

Kuvat: M. Kokkonen

 

Tämä on uunituore kuva isästä, otettu tänään. Paljon terkkuja teille kaikille lapsosille perheinenne. Myös Laku-emolle ja perheelle sinne Turkuun!

Neralta tuli postia, kuvia missä se leikkii myös asuinkumppaninsa Ällin kanssa. Nera on ollut näyttelyssä saaden tällä kertaa sinisen nauhan. Tuomarin mielestä (Leila Kärkäs) Nera on vielä ilmava ja kapea, mutta sen käytös on miellyttävä. Se onkin hieno asia se!
Kuvat: Tuula Rasilainen

The lumikoira Nera

"Täytyy varmaan Lahden näyttelyyn vähän stailata pikkuneitiä, niin tulee parempi arvostelu, Valkealaan mentiin ihan periaatteella "tää nyt näyttää siltä miltä aina". Mutta miellyttävä käytös Neralla tosiaankin on, se hurmaa meitä päivittäin omalla olemuksellaan.
Ensi kuussa mennään Lahden kansainväliseen näyttelyyn, sitten alkaakin kesätauko, turkki lähtee ja neiti saa ryhtyä keräilemään sitä puuttuvaa massaa.

Neralla on lieviä valeraskauden oireita, se on lopettanut aamusyömisen kokonaan ja päivälläkin saattaa kuppiin jäädä ruokaa. Lisäksi se kantaa suussaan lelua, josta ei aikaisemmin ole yhtään välittänyt. Kaksi lelua on otettu pois, kun ei neiti voinut asettua nukkumaankaan, kun piti vahtia lelua ja piipata kaiken aikaa. Tämä kolmas lelu ei aiheuta niin suurta stressiä ja Nera pystyy rentoutumaan sen kanssa, joten olemme antaneet sen kannella sitä. Kunhan ei ryhdy piippaamaan (siis vinkumaan) syyttä suotta. Muuten Nera on kuitenkin ihan tarmokas ja iloinen itsensä.
Ällin kanssa tulevat edelleen hyvin toimeen. Painikisoissa Älli voittaa Neran mennen tullen, mutta muutoin Nera kyllä edelleen vie Älliltä lähestulkoon kaiken suusta."

T. Tuula, Maarit ja lauma